Suuntavaisto petti ihan totaalisesti silloin. Yleensä näin ei käy, mutta en tiedä mikä silloin meni vikaan. Eksyin pariksi tunniksi metsään.

Esikoinen oli syntynyt juuri ja olin ihan into piukassa kun pääsin sieneen. Painelin metsään kuin hirvi ja anoppi työnteli metsätiellä vaunuja, kun minä menin metsään. Ihan tuttu metsä oli kyseessä ja luulin olevani ihan tutuilla mestoilla. Siellä oli vähän metsää hakattu ja siinä kohdassa lähdin ihan väärään suuntaan ja luulin tietäväni kuitenkin missä olen.

Soittelin sitten anopille, että en oikeasti tiedä missä olen. Oli ihan oudon näköistä ja näin jo peltoa ja maatilan. Aurinko oli laskemassa ja akku puhelimesta loppumassa. Mielessä kävi, että minkä puun alle sitä käpertyisi nukkumaan. Olisi ollut kamalaa viettää yö siellä yksin. Pirautin miehelle vielä töihin, että nyt pääsi käymään vähän hassusti. 

Sitten pohdin ja mietin, että mihin aurinko oli laskemassa. Mietin mihin aurinko jäi yleensä silloin kun kuljin pois sieltä sitä normaalia reittiä. Tajusin jotenkin tehdä täys käännöksen ja lopulta metsätie löytyi. Olin kävellyt ihan älyttömän pitkän matkan metsää pitkin.

Onneksi oli onnea matkassa silloin. Tuli sen jälkeen hommattua laite (Bushnell Back Track), että löydän tieni kotiin.